Minä ja some
Nykyään käytetään ihan liikaa puhelinta. Koulussa kun kävelee käytävillä, lähes jokaisella vastaantulijalla on puhelin kädessään. Tiellä kävelee tai jopa pyöräilee ihmisiä puhelin kädessä. Olen jopa nähnyt ajettavan mopolla ja samalla on käytetty puhelinta. Vieressä istuvan kaverin kanssa jutellaan somen kautta. Miksi?
Kaikki käyttävät somea eli sosiaalista mediaa. Minäkin. Tosin vain Whatsappia ja Snapchattia. Eli vappia ja snäppiä. Whatsappin latasin joskus kauan sitten, kummitätini käskystä. Se oli ehkä elämäni muuttava sovellus. Snapchatin latasin yhden kaverin takia ja nyt kaduttaa. Olen jäänyt koukkuun. Ja päässyt siitä koukusta pois. Melkein.Muissa sosiaalisissa medioissa en ole sen takia, että minua on painostettu liittymään niihin. Olen pitänyt pääni jo kaksi vuotta. Snapchat on ensimmäinen ja viimeinen, johon sorruin.
Nykyään aina kun tutustuu uuteen ihmiseen, hän kysyy sinulta heti alussa ig:n, snäpin, facen ja muut somet. Mutta miksi? Koska someen on jääty koukkuun. Se on jokapäiväistä elämää. Kaikki löytyy sieltä. Ainakin joidenkin mielestä. Olen ylpeä itsestäni, että olen pysynyt pois lähes kaikista sosiaalisista medioista.
Elämässäni some näyttäytyy paljon; olen kasvanut puhelimeeni kiinni. Juttelen ystävien, kavereiden ja puolituttujen kanssa Whatsappissa. Näin kävi, kun eräänä kauniina kevätpäivänä kirjekaverini lisäsi minut erääseen ryhmään. Aluksi olin epäluuloinen koko ryhmää kohtaan. Nyt olen ystävystynyt muutaman ihmisen kanssa tässä ryhmässä ja osan kanssa olemme tavanneet kaksinkin. Eikä kaduta.
Olen mielestäni aivan liikaa puhelin kädessä. Juttelen kavereiden kanssa päivät. Ja joskus yötkin... Aina kun minulla ei ole tekemistä, olen puhelimella. Aina kun minulla on tekemistä, olen puhelimella. Mitä tästä seuraa? Hartiat menevät jumiin, päätä särkee, ulkoilu vähenee, ei malta mennä nukkumaan, ihmisten välinen kanssakäyminen KASVOTUSTEN vähentyy, somekiusaaminen ja paljon muuta.
Somesta on kuitenkin hyötyä. Olen löytänyt uusia kavereita, jopa ystäviä, tekemistä tylsille syksyisille päiville, upeita valokuvia, joista saa inspiraatiota yms.
Lähes jokaisen somettavan ihmisen pitäisi osata kuitenkin rajoittaa käyttöä mielestäni. Kun olet muiden ihmisten kanssa, laita se puhelin pois. Kun teet läksyjä, laita sen puhelin pois. Kun olet julkisilla paikoilla, laita se puhelin pois. Ajattele muitakin ihmisiä, äläkä vain itseäsi. Pyrin itsekin tähän, mutta se on vaikeaa. Olen kuitenkin saanut jo vähennettyä puhelimen käyttöä.
Olen myös oppinut tässä vuosien varrella, että kannattaa varoa, mitä siellä somessa sanoo. Olen pahoittanut useiden ihmisten mieliä. Joskus vahingossa, joskus tahalleen. Onneksi kaikki on saatu sovittua. Kannattaa lukea viesti tai kommentti monta kertaa ennen sen lähettämistä ja miettiä sen sanoma omalle kohdalle, että ei vahingossakaan loukkaa toista.
Tulevaisuudessa haluaisin vähentää somen käyttöä. Omaa ja muiden. En vain tiedä keinoja siihen. Toivon, että joskus päästäisiin pois sosiaalisen median kahleista. Haluan, että leikitään taas ulkona nurkkajussia, pallopaikalla, konkkaa ja puuropataa niin kuin ennenvanhaan, 10 vuotta sitten.
Nimimerkki kännykän käyttäjä
