ILMAISUTAITOLAISTEN TEKSTEJÄ

OOODI KEVÄÄLLE

Se ihana hetki, kun pitkän, pimeän, kylmän talven jälkeen huomaat, että kevät on tulossa. Aurinko paistaa useammin, linnut alkavat laulaa, päivät vähitellen lämpenevät ja pitenevät. Moni ihminen herää henkiin ikään kuin uudelleen.  Jotkut ihmiset suorastaan sekoavat.

Aamulla ei olekaan yhtään niin hankala herätä, kun ulkona on jo valoisaa ja parhaassa tapauksessa heräät auringon paisteeseen. Miten ihminen voikaan ilahtua vesisateesta lumen sijaan. Kuinka nauttiikaan, kun näkee lumen sulavan.

Sitten ensimmäiset kukatkin ilmaantuu. Jotkut puut saavat jo lehdet. Monen ihmisen mielen valtaa onnellisuus.

Niin… Jossain tapauksessa.

Sitten on tämä meidän Suomen kevät…

Nojoo, Kevät tämänkin.

Lalia

MUISTO

Muistan kerran, luultavasti jo ennen ykkösluokkaa, olin silloisen hyvän kaverini luona ja muistan violetin pehmolelun, jossa oli tuoksu, jonka muistan vieläkin. Pehmolelu oli jokin eläin mutten muista mikä. Muistan kilpikonnan ja samassa talossa on koirakin, jonka todellakin muistan, jostain syystä kilpikonna tuli mieleen. Mahdoin olla kuusivuotias.

Muistan vaatteen. Se oli vaaleanpunainen röyhelöinen t-paita, joka oli täynnä värikkäiden kukkien kuvioita. Äiti oli ostanut paidan minulle. Muistan, etten loppujen lopuksi tykännyt paidasta, mutta en raaskinut sanoa sitä äidille ja käytin paitaa hänen mielikseen. Muistan yksi joulu, kun olin koko syksyn unelmoinut sellaisesta Maribosa-nukesta, ja jouluna sen sitten sain. Ja samana jouluna Baby born -nuken, jolla leikinkin kauan. Olin tuolloin viisi.

Muistan, kun olin 4-5-vuotias ja oli kesä, olin mummolassa. Mummun naapurissa asui täti, nimeä en muista. Rohkeana lapsena menin aina kylään joka paikkaan. Tuo päivä päätin mennä sinne ja ilmoittamatta tupsahdin ovelle. Muistan vierailun  niin hyvin varmaan siksi, että talo ja sen piha muistuttivat pienelle lapselle satumaata puutarhoineen, isoine sinisine taloineen, suihkulähteineen ja kaikkien jännittävien tavaroiden kera.

Muistan että, ensimmäinen ihastukseni taisi olla poika nimeltä Milo. Muistan kun kävelin päiväkodissa käsikädessä hänen kanssaa. Sitten sanoin jotain ilkeää ja sukset meni ristiin. Lyhyestä virsi kaunis.

Niin kauan kuin muistan, mieleeni on päällimmäiseksi jäänyt unelma omasta ponista.

Lalia

Menin suihkuun ovia paiskoen ku ärsytti nii paljon ku on juhlat huomenna. Joku koputti ovella ja menin avaan nii siellä oli kouluampuja joka oli aineis. Kissaki säikähti nii paljo et hyppäs alas pöydältä ja lasit lens.

Matti ja Teppo

Nainen tapaa unelmiensa ukon.

Eräänä tummana iltana roskakatoksesta kuuluu pamm.

Minä, Milla ja kukkis lähdettiin aavikolle.

Metsästä tulee mörkö, joka syö minut.

Ufo ammahti suoraan safaanille ja koko maa paloi tuhkaksi.

Olen aina haaveillut pienestä keijusta, ja sinä päivänä tämä toteutui.

Pertti ja Pauli lähti eräänä päivänä kaljalle etsimään naisia.

Pirkko-Liisa

Eräänä syysiltana Liima löysi kotinsa ulkopuolelta uuden tietokoneen. Tietokone käski Liimaa hakemaan sammutuspeitteen, Annin, takin, kuulokkeet ja taulun viidessä minuutissa. Liima laittoi sekuntikellon päälle. Hän juoksi sisälle ja haki tietokoneen käskemät tavarat. Sitten Liima juoksi kiireesti ulos ja tunsi tikitystä kädessään. Tietokone oli ohjelmoinut Liiman kädessä olevan kellon räjähtämään. Sitten hän kuoli.

Riku

Hyvästi Kuulammen koulu!

Pian on aika jättää meidän ikimuistoiset yläkouluajat taakse ja suunnata kohti uusia tuulia. Nämä kokemamme kolme vuotta ovat olleet aivan mahtavia, mutta myös hieman rankkoja. Olemme saaneet hyvät valmiudet tuleviin vuosiin uusissa oppimisympäristöissä. Koulumme henkilökunta on ollut huikea.

Opettajat ovat olleet tarpeeksi tiukkoja mutta samalla myös sopivan rentoja ja mukavia. Olemme saaneet olla puhtaassa koulussa ja syödä joka päivä hyvää ja terveellistä ruokaa.

Haastattelimme muutamia yhdeksäsluokkalaisia (Heini, Pihla, Carita):

Miten kuvailisitte Kuulammen koulua?

  -hyvä ryhmähenki

  -mukavat opettajat (terkkuja Kristiinalle)

  -rento ja huumorintajuinen ilmapiiri

  -hyvä sijainti (lähellä S-markettia)

Mitä haluaisitte muuttaa tässä koulussa?

  -yökoulu yseille

  -enempi sohvia ja säkkituoleja

  -enemmän yhteishenkeä parantavia juttuja

  

Onko jotain erityisiä muistoja täältä koulusta?

  -teknologiaseikkailun elokuvapaja, jossa sai tehdä oman elokuvan

  -Marja-Riitan läksiäiset

  -jokavuotinen urheilupäivä

  -toriavajaiset

  -Minna käytti joka vuosi meijän luokkaa jäätelöllä K-marketissa

  

Mitä jäätte kaipaamaan täältä?

  -tonnikalapastaa

  -Teijaa

  -seiskaluokkalaisten poikien hyviä juttuja

  -Reinikkaa ja Miikkaa

  -Eijaa ja Virveä

  -oikeestaan kaikkia opettajia

Olemme kiitollisia siitä, että saimme käydä yläkoulumme Kuulammen koulussa. Kiitokset koko Kuulammen koulun väelle!

Emmi, Jenna, Kaisa

Neliäkauttaviis!

Kuulammen kasiluokkalaiset pääsivät toukokuun alussa Helsinkiin Taidetestaajat-hankkeen avustuksella. Eka ajatuksemme oli, että "jes, päästään Helsinkiin", mutta emmehän me ihan kaikki päässeetkään. 😞

Aamulla odotti herätys kello 5.00. Huokaus. Koululla piti olla klo 6.20. Sitten bussilla lentokentälle. Turvatarkastuksessa meinasi työntekijöillä mennä hermot, kun monet meistä eivät tienneet, miten sellaisessa tilanteessa toimitaan. Kaikki pääsivät kuitenkin koneeseen. Koneessa muistelimme Lentoturmatutkinta-jaksoja,  mutta lento oli melkein tylsä, kun ei mitään jännää, edes pientä ilmakuoppaa, tapahtunut (jos sallitte mustan huumorintajumme).

Stadissa istuimme paikallisjunassa 30 minuuttia ja yritimme näytellä - paikallisia. Keskustaan päästyämme saimme vapaasti zoomata maisemia. Onnistuimme suunnistamaan syömäänkin reittiohjeilla. Ruoka oli hyvää, söimme pitsaa.

Seuraavana lähdimme kulttuurikierrokselle. Vierailimme tuomiokirkon ja Eduskuntatalon portailla. 

Sitten olikin vuorossa varsinainen reissun kohokohta ja tarkoitus, Radion sinfoniaorkesterin (RSO:n) kuunteleminen. Sinfoniaorkesteri tutuksi -konsertissa  esitettiin Modest Musorgskin teos Näyttelykuvia. Oppaina toimivat kapellimestari Hannu Lintu sekä pianisti Jukka Nykänen. 

Konsertti kesti 90 minuuttia. Osa meistä kuunteli mielenkiinnolla, osa otti hyvät päiväunet. Puhetta oli mielestämme liikaa, mutta musiikki oli hienon kuuloista.

Kun konsertti loppui, omien päällysvaatteiden saaminen oli kauhea katastrofi. Vaikka kuinka monta koulua oli yhtä aikaa hakemassa kamppeitaan, joten ruuhka oli järjetön. Kun vaatteet oli lopulta löytyneet, saimme taas hiukan omaa aikaa. Mukavan mutta kiireisen päivän lopuksi meitä odotti sama kyytipolitiikka takaisin: juna, lentokone, bussi. Tyrnävällä olimme noin klo 22.22.

Kiitokset kaikille meitä ohjanneille, Hannalle, Pirrelle, Juholle, Tainalle ja Timolle! Kiitokset myös turvatarkastajille kentällä, Raxin työntekijöille, Hannu Linnulle ja Jukka Nykäselle sekä erityisesti Suomen kulttuurirahastolle, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitolle ja Svenska kulturfondenille, että pääsimme tälle ikimuistoiselle reissulle!

Ohjeeksi seuraaville reissulaisille tulevina vuosina annamme, että lähde matkaan ennakkoluulottomasti ja positiivisella asenteella!

Terveisin 8D