Kesäkuun 2. päivä koululla vietettiin kulttuuripäivää. Päivän pääteemana olivat SANAT. Oppilaille oli järjestetty erilaisia pajoja, joissa sai muun muassa tehdä kirjavinkkauksia, kuvarunoja, satujen uudelleenkirjoitusta tai lyhytelokuvia. Kirjoista sai nauttia joko painettuja kirjoja lukien tai äänikirjoja kuunnellen. Kielinä olivat suomen lisäksi muut kielet, joita koulussamme opiskellaan. Liikuntaa, kotitaloutta sekä käsitöitä oli niin ikään valittavana. Kotitaloudessa oppilaat tekivät ateriasuunnitelmia ja käsitöissä kirjontatöitä.
Päivää maustoivat Lukukeskun järjestämä kirjailijoiden etävierailu. Siri Kolu ja Salla Simukka kertoivat kirjailijan työstään ja siitä, kuinka heidän käsissään kirja saa alkunsa ja miten se valmistuu valmiiksi romaaniksi. Oulun Seudun Sähkö järjesti Räppäri Cledoksen keikan, jota oppilaat saivat seurata etänä luokissa. Tarjolla oli siis monenlaista kulttuuria jokaiseen makuun. Päivän kruunasi uutinen Oulun kaupungin valinnasta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026!
Oppilaat pelasivat sana-aiheisia pelejä
Oppilaiden uudelleentulkinta Jaakko ja pavunvarsi -sadusta
Jaakolla oli tylsää. Hän seisoi pihalla yksin ja potki vanhaa jalkapalloaan. Mitään ei tapahtunut.
Silloin pihalle saapui uusi poika kädessään pussillinen värillisiä pavunsiemeniä. Poika kertoi siementen olevan lumottuja ja tarjoutui vaihtamaan ne Jaakon jalkapalloon. Jaakko oli niin utelias, että suostui vaihtokauppaan.
Kotona äiti oli kuitenkin vihainen. – Vaihdoit jalkapallosi pussilliseen herneitä? Mitä ihmettä sinä niillä teet?
Jaakkoa harmitti äidin torut. Hän päätti istuttaa pavunsiemenet kukkaruukkuun parvekkeelle ja katsoa mitä tapahtui.
Kun Jaakko seuraavana aamuna heräsi, oli yksi siemenistä itänyt yöllä. Pavunvarsi oli kasvanut niin suureksi, että se ulottui suoraan taivaaseen asti. Jaakko oli ihmeissään. Hän päätti kiivetä vartta pitkin katsomaan, mihin asti se ulottui. Ja niin hän kiipesi. Ja kiipesi ja kiipesi – kunnes lopulta pääsi latvaan saakka. Silloin hän huomasi olevansa pilvien valtakunnassa. Hieman etäämpänä näkyi suuri linna. Koska Jaakko ei vielä milloinkaan ollut nähnyt oikeaa pilvilinnaa, päätti hän lähteä sitä katsomaan.
Hän ei ollut ehtinyt vielä pitkällekään kun kohtasi matkalla haltijattaren. Tämä kertoi linnan kuuluvan ilkeälle jättiläiselle, joka oli kerännyt valtavan omaisuuden ryöstämällä ja petkuttamalla muita. Kukaan ei silti uskaltanut uhmata röyhkeää jättiläistä.
Jaakko mietti asiaa hetken ja tunsi seikkailun kutsuvan. Hän lähti kohti linnaa ja pujahti sisään sen portista. Ovella Jaakko kurkisti varovasti avaimenreiästä. Jättiläinen istui pöydän ääressä syömässä illallista. Syötyään jättiläinen kaivoi esiin kultaisen hanhen ja rupesi ihailemaan hanhea.
Samassa jättiläinen nosti päänsä ja nuuhkaisi epäluuloisena ilmaa. Se karjaisi:
Kautta kelmin ketkumaisen,
täällä haistan muukalaisen!
Sen kiinni otan, pataan heitän,
kohta siitä soppaa keitän.
Hoh hoh hoh hoo!
Jaakko kyyristeli hiljaa oven takana, kun jättiläinen ryhtyi etsimään tunkeutujaa. Ensin se katsoi pöydän alle. Sitten se nosteli verhoja ja kurkisti kaappiin. Se mylvi ja ärisi, mutta ei löytänyt ketään. Lopulta jättiläinen kyllästyi ja kävi sohvalle makaamaan.
Kun jättiläinen oli vihdoin nukahtanut, Jaakko raotti ovea ja hiipi hiljaa kultaisen hanhen luokse. Jättiläinen kuorsasi niin kovasti, ettei huomannut poikaa. Henkeään pidätellen Jaakko nappasi kultaisen hanhen kainaloonsa ja kääntyi kohti ovea.
Mutta vaikka jättiläinen itse nukkui syvässä unessa, palvelija oli huomannut kultaisen hanhen katoavan.
– Isäntä, isäntä, herää! palvelija huusi. – Joku varastaa kultaisen hanhesi.
Jaakko sai jalat alleen. Hän juoksi ovelle sydän pelosta tykyttäen.
Jättiläinen pinkaisi pystyyn ja syöksyi pojan perään huutaen hirveitä uhkauksia. Jaakko juoksi minkä jaloistaan pääsi – oli se menoa! – ja ehti kuin ehtikin pavunvarrelle ennen jättiläistä. Jaakko työnsi kultaisen hanhen kainaloonsa, tarttui tiukasti pavunvarteen ja liukui alas niin nopeasti kuin uskalsi. Hän liukui ja liukui – kunnes lopulta pääsi parvekkeelle saakka.
Jaakko juoksi hakemaan keittiöstä veitsen ja leikkasi sillä pavunvarren poikki. Koko komeus romahti pihamaalle. Pilvistä kuului kumeaa mylvintää, mutta jättiläistä ei näkynyt missään, mutta sitten jättiläinen tippui pilvistä ja alkoi syödä Jaakon taloa Jaakko sisällä. Jaakko oli mennyttä miestä.
Oppilaiden uudelleentulkinta Kolme pientä porsasta -sadusta
Kolme Pientä Porsasta
… Ja näin lähtivät kaksi porsasta kolmannen luokse. Kolmas porsas oli rakentanut oman talonsa tiilistä. Joten sen olisi pitänyt suojata kolmea porsasta, mutta susi olikin tällä kertaa vähän viekkaampi ja kiipesi hiipien talon katolle ja sujahti savupiipusta alas. Sillonkus porsaat säikähtivätkin, kun huomasivat suden pään pilkistävän takasta. Porsaat lähtivät täyttä häkää juoksemaan takaisin äitinsä talolle. Äidillä oli konstit suden nujertamiseen. Äiti porsas oli piilotellut varsijousta vaatekaapissa. Kun pikku porsaat pääsivät sisälle, äiti porsas tiesi mitä oli tekeillä. Äiti porsas juoksi saman tien hakemaan varsijousen vaatekaapista ja meni ovella ottamaan sutta vastaaan. Kun susi viimein pääsi porsaiden luokse, säikähti tämä äiti porsasta pahemman kerran. Äiti porsas oli ovella vastassa varsijousi kädessään ja uhmasi “Jos yritätkään astua tassullasi tähän taloon, niin minä kyllä varmasti ammun sinua tällä nuolella.” Ja susi ei raaskinut ottaa riskiä, että tulisi ammutuksi vaan lähti matkoihinsa. Näin pikkuporsaat jäivätkin asumaan äitinsä luokse ja auttamaan tätä kotitöissä ja muissa hommissa.
Oppilaiden tekemiä kuvarunoja
